Heti alkuun todettakoon, että arvostelija ei ole kovin tottunut konsolilla räiskijä, mutta kovin innostunut Battlefield 1942 -fanipoika. En ole siis helpoin vakuutettava, kun DICEn uutukainen, vain ladattavassa muodossa jaettava Battlefield 1943, tavoittelee ensimmäisen Battlefieldin menoa ja meininkiä.
Pelissä on alkuun vain kolme karttaa, kaikki peräisin vanhasta BF1942:sta, kuitenkin vahvasti uudella värikynällä piirrettynä. Mukaan ovat päässeet tyynenmeren alueelta klassinen Wake Island, Iwo Jima ja Guadalcanal. Lisäksi Xbox-pelaajat ovat jo saaneet ja muutaman päivän sisään myös PS3-pelaajat todennäköisesti saavat auki neljännen kartan, Coral Sean, joka videoiden perusteella on samanlaista lentosotaa kuin esikuvassaankin.
Peliin liittyminen on tehty yksinkertaiseksi, pelin käynnistyttyä voi päävalikosta klikata 'nopea matsi', joka on nimensä mukainen. Peliseuraa löytyy Playstationilla sekunneissa ja kartan lataukseenkaan ei paljon enempää mene. Näin ei kyllä pääse valitsemaan mieluista karttaa, mutta karttojen ollessa melko tasalaatuisia, ei sekään ole iso ongelma. Myös yksityisen pelin perustaminen onnistuu, jos haluaa pelata vain kavereidensa kanssa.
Serverille päästyään pelaajalla on valittavissa kolme eri hahmoluokkaa, kiväärimies, insinööri ja tarkk'ampuja. Näistä insinööri on kaikkein monipuolisin, valikoimasta löytyvät konepistooli, sinko ja jakoavain, jolla ajoneuvot saa tuttuun tyyliin korjattua. Kiväärimies saa käyttöönsä kiväärikranaatin, joka toi välillä mieleen Battlefield 2:n alkuajat ja jatkuvasti jalkoihin ammutut kranaatit. Tarkk'ampujalta löytyy kiikarikiväärin lisäksi räjähteet, joilla saa vaikka tankin kätevästi tuhottua.
Samassa ruudussa valitaan lippu tai liitytään squadiin, jolloin voi valita kenet tahansa elossa olevista ryhmäläisistä, jonka luokse syntyä. Puolta ei pysty lennossa vaihtamaan, vaan ne vaihtuvat aina kierroksen välein. Automaattinen serverinhaku pitää tiimit hyvin tasapuolisina.
Kivi-paperi-sakset
Ajoneuvot ovat aina olleet iso osa Battlefieldiä, niin nytkin. Pelistä löytyy niin tankit, jeepit, kuin lentokoneetkin. Ohjattavat laivat on jätetty pois, mikä on pieni pettymys, mutta ymmärrettävää, kun pelaajia mahtuu kerralla mukaan vain 24. Ajoneuvot eivät ainakaan näin alkuun tunnu yhtä ylivoimaisilta kuin BF42:ssa, vaan tuhoutuvat nopeammin muutamasta singon osumasta. Tankilla ei tee juuri mieli rakennusten lähelle mennä, sillä hidas tykkitorni ei pysy jalkaväen perässä. Tähän kun lisätään, että vähintään joka kolmannella heistä on sinko mukana, niin tankilla on parempi antaa tulitukea vähän kauempaa.
Toisaalta, uuden grafiikkamoottorin, Frostbiten, myötä tankit saavat myös helpotusta, kun voivat ampua taloissa piileskeleviltä seinät ympäriltä. Lähes kaikki irtaimisto, bunkkereita lukuun ottamatta, on tuhottavissa. Puut ja aidat eivät enää vahingoita, vaan lakoavat kuin heinänkorret tankin jyrätessä yli. Kerrankin Shermanin massan näkee ja tuntee.
Lentokoneet tuntuvat vähän jäykiltä, mutta ovat helppoja lentää. Valittavissa on vain hävittäjämalleja, Corsair ja Zero, mutta ne pudottavat kaksi pommia kerralla, tehden niistä tehokkaita. Pommitkaan eivät lopu kesken ja mikäli kone ottaa osumaa, voi aina yrittää päästä lentotukialukselle takaisin, jonka yli lentämällä vauriot korjaantuvat. Koneita voi yrittää hillitä maasta käsin perinteisin keinoin, ilmatorjuntatykillä. Tykki onkin aika messevän kuuloinen ja tuntuinen, subbarin täristäessä sohvaa ja padin käsiä.
Statsihoorausta
Ensimmäistä kertaan peliin liittyessä tunnistaa heti Wake Islandin vanhat tutut piirteet. Liput ovat missä pitääkin, tosin silta pohjoisen ja Villagen välillä on kadonnut... Ai, se onkin vain tuhottu. Samoin on käynyt Villagelle, kaikki rakennukset ovat maantasalla. Raunioitunut ja tulessa oleva kylä on todella vaikuttavan näköinen. Ylipäätään pelin graafinen ilme on upea ja kirkasvärinen.
Ensimmäisistä tilanteistä lähtien peli on ehtaa Battlefieldiä. Vauhdikkaita ja kaoottisia tilanteita, sekä hassunhauskoja tapahtumia riittää. Olen myyty, vaikka olenkin padin kanssa ihan hukassa enkä osu mihinkään. Tähän auttaa hieman se, että haavoista selviää hengähtämällä hetken nurkan takana, jos pääsee karkuun.
Pelatessa kertyy pisteitä tapoista, lipunvaltaamisesta, ajoneuvojen tuhoamisesta ja bonuspisteitä esimerkiksi pääosumista. Ne taas kasvattavat sitä ihanaa rankkia, aina yhtä koukuttavaa arvomerkkien keräystä. Niistä ei kyllä ole mitään käytännön hyötyä, kertovat vain kokemustasosta. Lisäksi pelissä jaetaan pokaaleja pleikalla ja saavutuksia Xboxilla eri tehtävien suorittamisesta, esimerkiksi valloittamalla 25 vihollislippua.
Onnistuuko wingwalk?
Kartat ovat muuttuneet siten, että molemmat osapuolet lähtevät tasaväkisestä tilanteesta, omalta lentotukialukselta tai päälipultaan, kuten Guadalcanalissa. Tämä tekee hyvää matsien aluille, kun ei tule tilannetta, jossa toinen joukkue ei pääse saarelle ollenkaan. Rantautuminen tapahtuu tutusti maihinnousuveneillä, jotka on varustettu hieman aikaisempaa paremmin lentokoneita vastaan. Tosin paatin kanssa on yhä selkeä altavastaaja ja mikäli lentokone sen sattuu huomaamaan, päätyy auttamattomasti kalojen seuraan. Wingwalk-taktiikoita tuskin tullaan näkemään, sen verran hankalalta se tuntui.
Kun vihollisajoneuvoja taikka sotilaita tulitetaan, ne spotataan automaattisesti, jolloin ne ilmestyvät ikoneina omalle kartalle. Välillä tulee fiilis, että tietää vähän turhankin tarkkaan missä vihollinen on. Lentäessä sisäkuvakulmassa viholliskoneet saavat tarpeeksi lähellä ollessaan punaisen ympyrän ympärilleen, joita ei voi olla huomaamatta. Kun kone siirtyy oman näkymän ulkopuolelle, näkyy se tiettyyn etäisyyteen asti kuvakkeena ruudun reunalla. Tämä häiritsee jonkun verran tällaista BF1942-puristia, mutta toisaalta kamerakulmien vähyyden vuoksi viholliskoneiden kulkua muualla kuin edessä on aikaisempaa vaikeampi seurata.
Tankit ampuvat vanhaan tyyliin melkoisessa kaaressa, mikä on tietysti hienoa. Tykin osumasta vain on viety sirpale-efekti lähes kokonaan, joten jalkaväki ei paljon välitä viereen osuneesta kuulasta. Jeepit ovat vähän harmittavankin samanlaisia. Vääntö loppuu usein kesken Guadalcanalin vuorilla, jolloin vauhtia joutuu hakemaan tasaisemmilta kohdilta.
Uutena ominaisuutena ovat kauko-ohjattavat pommikoneet, jossa tiettyyn bunkkeriin menemällä pääsee ohjaamaan pommikonelaivuetta kartan yli, mattopommien pudotessa muiden niskaan. Itse en pitänyt näistä sitten yhtään. Todella ärsyttävää, kun joku BF2-aikakaudella syntynyt commanderwannabe istuu bunkkerissaan ja keräilee ilmaisia tappoja, keskeyttäen sen "oikean" pelaamisen.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan Battlefield 1943 on loistavaa jatkoa Battlefield-sarjalle, vaikkakin mahdollisesti lyhytikäistä. Neljällä kartalla ei pitkälle pötkitä, mutta elän toivossa, että tähän tullaan niitä vielä lisää saamaan. Luultavasti maksua vastaan toki. Peli asettaa uudet standardit pienten pelien digitaaliselle jakelulle. Ulkonäön ja osittain sisällönkin puolesta BF1943 on täysin vertailukelpoinen mille tahansa kaupan hyllyillä myytävälle pelille, mutta hintaa on kuitenkin vain 13 euroa.
PC:lle Battlefield 1943 on luvattu syyskuuksi, jonka pitäisi olla hiukan kehittyneempi konsoliversioihin verrattuna. Maksimipelaajamäärääkään ei tosin vielä tiedetä. Nähtäväksi jää myös, miten esimerkiksi serverin haku on toteutettu. Muutamat pelit kun ovat jo näyttäneet esimerkkiä yksinkertaistetusta tyylistä, jossa peli itse hakee serverin (Left 4 Dead, Battlefield Heroes). Jään odottamaan.
Kartat
Wake Island
Battlefieldin kartoista se perinteisin, u-kirjaimen muotoa muistuttava saarirykäelmä. Molemmilla joukkueilla on oma lentotukialus, josta lähdetään liikkelle veneillä ja lentokoneilla. Pommilentueen komennusbunkkeri löytyy lentokentältä.
Guadalcanal
Pohjimmiltaan eniten samankaltainen vanhaan BF1942-karttaan verrattuna, vain laivat ovat poissa. Taistellaan tärkeistä kukkulalipuista, sekä laaksoissa sijaitsevista karttapisteistä. Toisesta näistä saa yhden lisälentokoneen, toisessa pääsee kutsumaan pommilentueen.
Iwo Jima
Kuten Wakessa, myös tässä molemmat joukkueet lähtevät lentotukialuksilta liikkeelle, kukin omalta puoleltaan. Ei ehkä todenmukaista, mutta toimivaa. Tärkeitä lippupisteitä lentokenttä ja Suribachin vuori. Vuoren juurelle on tullut uusi lippu, joka lyhentää välimatkoja.
Hahmoluokat
Infantry
Rifleman
Scout
Pelissä on alkuun vain kolme karttaa, kaikki peräisin vanhasta BF1942:sta, kuitenkin vahvasti uudella värikynällä piirrettynä. Mukaan ovat päässeet tyynenmeren alueelta klassinen Wake Island, Iwo Jima ja Guadalcanal. Lisäksi Xbox-pelaajat ovat jo saaneet ja muutaman päivän sisään myös PS3-pelaajat todennäköisesti saavat auki neljännen kartan, Coral Sean, joka videoiden perusteella on samanlaista lentosotaa kuin esikuvassaankin.
Peliin liittyminen on tehty yksinkertaiseksi, pelin käynnistyttyä voi päävalikosta klikata 'nopea matsi', joka on nimensä mukainen. Peliseuraa löytyy Playstationilla sekunneissa ja kartan lataukseenkaan ei paljon enempää mene. Näin ei kyllä pääse valitsemaan mieluista karttaa, mutta karttojen ollessa melko tasalaatuisia, ei sekään ole iso ongelma. Myös yksityisen pelin perustaminen onnistuu, jos haluaa pelata vain kavereidensa kanssa.
Serverille päästyään pelaajalla on valittavissa kolme eri hahmoluokkaa, kiväärimies, insinööri ja tarkk'ampuja. Näistä insinööri on kaikkein monipuolisin, valikoimasta löytyvät konepistooli, sinko ja jakoavain, jolla ajoneuvot saa tuttuun tyyliin korjattua. Kiväärimies saa käyttöönsä kiväärikranaatin, joka toi välillä mieleen Battlefield 2:n alkuajat ja jatkuvasti jalkoihin ammutut kranaatit. Tarkk'ampujalta löytyy kiikarikiväärin lisäksi räjähteet, joilla saa vaikka tankin kätevästi tuhottua.
Samassa ruudussa valitaan lippu tai liitytään squadiin, jolloin voi valita kenet tahansa elossa olevista ryhmäläisistä, jonka luokse syntyä. Puolta ei pysty lennossa vaihtamaan, vaan ne vaihtuvat aina kierroksen välein. Automaattinen serverinhaku pitää tiimit hyvin tasapuolisina.
Kivi-paperi-sakset
Ajoneuvot ovat aina olleet iso osa Battlefieldiä, niin nytkin. Pelistä löytyy niin tankit, jeepit, kuin lentokoneetkin. Ohjattavat laivat on jätetty pois, mikä on pieni pettymys, mutta ymmärrettävää, kun pelaajia mahtuu kerralla mukaan vain 24. Ajoneuvot eivät ainakaan näin alkuun tunnu yhtä ylivoimaisilta kuin BF42:ssa, vaan tuhoutuvat nopeammin muutamasta singon osumasta. Tankilla ei tee juuri mieli rakennusten lähelle mennä, sillä hidas tykkitorni ei pysy jalkaväen perässä. Tähän kun lisätään, että vähintään joka kolmannella heistä on sinko mukana, niin tankilla on parempi antaa tulitukea vähän kauempaa.
Toisaalta, uuden grafiikkamoottorin, Frostbiten, myötä tankit saavat myös helpotusta, kun voivat ampua taloissa piileskeleviltä seinät ympäriltä. Lähes kaikki irtaimisto, bunkkereita lukuun ottamatta, on tuhottavissa. Puut ja aidat eivät enää vahingoita, vaan lakoavat kuin heinänkorret tankin jyrätessä yli. Kerrankin Shermanin massan näkee ja tuntee.
Lentokoneet tuntuvat vähän jäykiltä, mutta ovat helppoja lentää. Valittavissa on vain hävittäjämalleja, Corsair ja Zero, mutta ne pudottavat kaksi pommia kerralla, tehden niistä tehokkaita. Pommitkaan eivät lopu kesken ja mikäli kone ottaa osumaa, voi aina yrittää päästä lentotukialukselle takaisin, jonka yli lentämällä vauriot korjaantuvat. Koneita voi yrittää hillitä maasta käsin perinteisin keinoin, ilmatorjuntatykillä. Tykki onkin aika messevän kuuloinen ja tuntuinen, subbarin täristäessä sohvaa ja padin käsiä.
Statsihoorausta
Ensimmäistä kertaan peliin liittyessä tunnistaa heti Wake Islandin vanhat tutut piirteet. Liput ovat missä pitääkin, tosin silta pohjoisen ja Villagen välillä on kadonnut... Ai, se onkin vain tuhottu. Samoin on käynyt Villagelle, kaikki rakennukset ovat maantasalla. Raunioitunut ja tulessa oleva kylä on todella vaikuttavan näköinen. Ylipäätään pelin graafinen ilme on upea ja kirkasvärinen.
Ensimmäisistä tilanteistä lähtien peli on ehtaa Battlefieldiä. Vauhdikkaita ja kaoottisia tilanteita, sekä hassunhauskoja tapahtumia riittää. Olen myyty, vaikka olenkin padin kanssa ihan hukassa enkä osu mihinkään. Tähän auttaa hieman se, että haavoista selviää hengähtämällä hetken nurkan takana, jos pääsee karkuun.
Pelatessa kertyy pisteitä tapoista, lipunvaltaamisesta, ajoneuvojen tuhoamisesta ja bonuspisteitä esimerkiksi pääosumista. Ne taas kasvattavat sitä ihanaa rankkia, aina yhtä koukuttavaa arvomerkkien keräystä. Niistä ei kyllä ole mitään käytännön hyötyä, kertovat vain kokemustasosta. Lisäksi pelissä jaetaan pokaaleja pleikalla ja saavutuksia Xboxilla eri tehtävien suorittamisesta, esimerkiksi valloittamalla 25 vihollislippua.
Onnistuuko wingwalk?
Kartat ovat muuttuneet siten, että molemmat osapuolet lähtevät tasaväkisestä tilanteesta, omalta lentotukialukselta tai päälipultaan, kuten Guadalcanalissa. Tämä tekee hyvää matsien aluille, kun ei tule tilannetta, jossa toinen joukkue ei pääse saarelle ollenkaan. Rantautuminen tapahtuu tutusti maihinnousuveneillä, jotka on varustettu hieman aikaisempaa paremmin lentokoneita vastaan. Tosin paatin kanssa on yhä selkeä altavastaaja ja mikäli lentokone sen sattuu huomaamaan, päätyy auttamattomasti kalojen seuraan. Wingwalk-taktiikoita tuskin tullaan näkemään, sen verran hankalalta se tuntui.
Kun vihollisajoneuvoja taikka sotilaita tulitetaan, ne spotataan automaattisesti, jolloin ne ilmestyvät ikoneina omalle kartalle. Välillä tulee fiilis, että tietää vähän turhankin tarkkaan missä vihollinen on. Lentäessä sisäkuvakulmassa viholliskoneet saavat tarpeeksi lähellä ollessaan punaisen ympyrän ympärilleen, joita ei voi olla huomaamatta. Kun kone siirtyy oman näkymän ulkopuolelle, näkyy se tiettyyn etäisyyteen asti kuvakkeena ruudun reunalla. Tämä häiritsee jonkun verran tällaista BF1942-puristia, mutta toisaalta kamerakulmien vähyyden vuoksi viholliskoneiden kulkua muualla kuin edessä on aikaisempaa vaikeampi seurata.
Tankit ampuvat vanhaan tyyliin melkoisessa kaaressa, mikä on tietysti hienoa. Tykin osumasta vain on viety sirpale-efekti lähes kokonaan, joten jalkaväki ei paljon välitä viereen osuneesta kuulasta. Jeepit ovat vähän harmittavankin samanlaisia. Vääntö loppuu usein kesken Guadalcanalin vuorilla, jolloin vauhtia joutuu hakemaan tasaisemmilta kohdilta.
Uutena ominaisuutena ovat kauko-ohjattavat pommikoneet, jossa tiettyyn bunkkeriin menemällä pääsee ohjaamaan pommikonelaivuetta kartan yli, mattopommien pudotessa muiden niskaan. Itse en pitänyt näistä sitten yhtään. Todella ärsyttävää, kun joku BF2-aikakaudella syntynyt commanderwannabe istuu bunkkerissaan ja keräilee ilmaisia tappoja, keskeyttäen sen "oikean" pelaamisen.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan Battlefield 1943 on loistavaa jatkoa Battlefield-sarjalle, vaikkakin mahdollisesti lyhytikäistä. Neljällä kartalla ei pitkälle pötkitä, mutta elän toivossa, että tähän tullaan niitä vielä lisää saamaan. Luultavasti maksua vastaan toki. Peli asettaa uudet standardit pienten pelien digitaaliselle jakelulle. Ulkonäön ja osittain sisällönkin puolesta BF1943 on täysin vertailukelpoinen mille tahansa kaupan hyllyillä myytävälle pelille, mutta hintaa on kuitenkin vain 13 euroa.
PC:lle Battlefield 1943 on luvattu syyskuuksi, jonka pitäisi olla hiukan kehittyneempi konsoliversioihin verrattuna. Maksimipelaajamäärääkään ei tosin vielä tiedetä. Nähtäväksi jää myös, miten esimerkiksi serverin haku on toteutettu. Muutamat pelit kun ovat jo näyttäneet esimerkkiä yksinkertaistetusta tyylistä, jossa peli itse hakee serverin (Left 4 Dead, Battlefield Heroes). Jään odottamaan.
Plussat [+] + Battlefield-fiilis + Matsit löytyy nopeasti + Hinta/laatu-suhde | Miinukset [-] - Turhan tehokas kiväärikranaatti - Vain 24 pelaajaa kerralla - Kauko-ohjattavat pommikoneet |
Kartat
Wake Island
Battlefieldin kartoista se perinteisin, u-kirjaimen muotoa muistuttava saarirykäelmä. Molemmilla joukkueilla on oma lentotukialus, josta lähdetään liikkelle veneillä ja lentokoneilla. Pommilentueen komennusbunkkeri löytyy lentokentältä.
Guadalcanal
Pohjimmiltaan eniten samankaltainen vanhaan BF1942-karttaan verrattuna, vain laivat ovat poissa. Taistellaan tärkeistä kukkulalipuista, sekä laaksoissa sijaitsevista karttapisteistä. Toisesta näistä saa yhden lisälentokoneen, toisessa pääsee kutsumaan pommilentueen.
Iwo Jima
Kuten Wakessa, myös tässä molemmat joukkueet lähtevät lentotukialuksilta liikkeelle, kukin omalta puoleltaan. Ei ehkä todenmukaista, mutta toimivaa. Tärkeitä lippupisteitä lentokenttä ja Suribachin vuori. Vuoren juurelle on tullut uusi lippu, joka lyhentää välimatkoja.
Hahmoluokat
Infantry
Taistelukentän monipuolisin hahmo. Pystyy vastaamaan lähes kaikkeen mitä vastaan heitetään. Yhden miehen armeija. Varustus:
|
Rifleman
Joukon kovin ampuja, kaataa viholliset lähes etäisyydeltä kuin etäisyydeltä. Kiväärikranaatilla hoitaa helposti esimerkiksi konekivääripesäkkeet. Varustus:
|
Scout
Nämä löydät puskista väijymästä, tai Villagesta tähtäilemässä eteläkärjen lipulle. Tankit saavat kyytiä kaukolaukaistavilla räjähteillä. Varustus:
|
MAINOS
MAINOS
1
Team: Z-Partio
16.07.2009 15:33
#1
:( mun ehdotus uutisee ei menny läpi! No hyvä arvostelu silti ^^ gj.
16.07.2009 16:04
#2
Ihan mukavaa räiskettä se oli tateilla. Ja yllätyin tattejen tarkkuudesta, sen myös todisti scoreboardin kärjessä olemisella alusta asti. ;)
Mutta kun muistetaan, että peli menee pilkkahintaan, joten annan arvosanan 9/10.
Loistava peli se sinäänsä, toivottavasti antaa yhtä hyvän vaikutelman PC:llä, mutta pelkäämpä, että se päätyy PC:llä pelkkään raiskaukseen.
Team: [BS]
16.07.2009 16:09
#3
16.07.2009 17:09
#4
Ja lisäksi niitten ohjaus on niin kankea että valinta pitää tehdä välittömästi että minne niitä pommeja meinaa tiputella. Eli väärin kun valitset niin korjaus on mahotonta. Siinähän sitten pommitat tyhjää lippua. :)
16.07.2009 17:37
#5
16.07.2009 19:10
#6
16.07.2009 21:20
#7
"Peli asettaa uudet standardit pienten pelien digitaaliselle jakelulle"
Ei tämä mitään uusia standardeja ole asettanut, jo aiemmin ilmestynyt Warhawk on laajempi ja monin osin paljon pidemmälle viety kuin tämä Battlefield 1943. Tästähän puuttuu mm. klaanituki ja salasanalla suojatut privaservut, jotka taas esimerkistä löytyy. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle battlefieldien faneille, sitä samaa koukkua löytyy.
Team: -Pelit-
16.07.2009 21:35
#8
Muuten hyvä arvostelu, mutta lopussa lähti jo jalat maanpinnalta.
"Peli asettaa uudet standardit pienten pelien digitaaliselle jakelulle"
Ei tämä mitään uusia standardeja ole asettanut, jo aiemmin ilmestynyt Warhawk on laajempi ja monin osin paljon pidemmälle viety kuin tämä Battlefield 1943. Tästähän puuttuu mm. klaanituki ja salasanalla suojatut privaservut, jotka taas esimerkistä löytyy. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle battlefieldien faneille, sitä samaa koukkua löytyy.
No toki kokonaisia pelejä jaellaan digitaalisesti siellä sun täällä. Steamistähän saa vaikka mitä. Kyse olikin tuollaisesta lähes ilmaisesta pelistä ja warhawk taitaa olla myynnissä myös kaupan hyllyillä.
16.07.2009 21:38
#9
17.07.2009 02:59
#10
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa , itte pari kertaa on tullu huomattu toisella puollessä yhteensä tappoja jotain 50? kun taas omalla puolella puolet vähemmän , tämähän laitta ketuttamaan kun synnyt niin kuolet koska spawit on yleensä aukealla eikä esim talojen sisällä.
1